Melontatietoa virtaaviin vesiin

 Yleinen

•Tavarat pakataan vesitiiviisti myös kaatuminen huomioon ottaen.

•Kaikki tavarat sidotaan kanootteihin kunnolla kiinni.

•Melottaessa liivit päällä ovat pakolliset

•Kypärät (Taivaltajilta saa tarvittaessa lainaan) pidetään helposti saatavilla ja laitetaan aina ennen koskea päähän.

•Aina ennen koskea ja kosken jälkeen otetaan porukka kasaan ennen kuin jatketaan melontamatkaa.

•Perusmerkit, käytetään tarvittaessa:

–Pillin puhallus kerran = Huomio!

–Mela pystysuorassa näyttävästi = Tulkaa luo / saa tulla / reitti selvä

–Mela poikittain pään päällä = Seis / älkää tulko

Virtaukset

•Kosket lasketaan yleensä päävirtaa noudatellen, kiviä väistellen. Avokanootilla pyritään kuitenkin kulkemaan esimerkiksi päävirran reunassa, isointa aallokkoa väistäen. Tärkeää on kuitenkin, ettei käännä isoissa aalloissa kanoottia virran suhteen poikittain.

•Kosken niskalla nähdään yleensä ylösalaisin olevan V:n mallinen ”kieli”, minkä kärjestä päävirta alkaa.

•Yleensä sisäkaarteessa on matalampaa, ulkokaarteessa syvempää ja päävirta.

•Kivet aiheuttavat veden virtaukseen muutoksia. Vedenalaiset kivet näkyvät veden pinnan aaltoiluna, mutta vaatii taitoa erottaa, mikä aaltoilu johtuu reilusti syvällä olevista pinnanmuodoista tai kivistä ja mitkä aallot johtuvat kivestä, joka tulee kiertää.

•Jos kiveen törmää, on melomalla pyrittävä estämään kanootin/kajakin kääntymistä poikittain. Jos kuitenkin joudutaan poikittain, on välitön kaatuminen estettävä riittävän voimakkaalla melojan (melojien) nojaamisella alavirran so. kiven puolelle. Ota kivi kainaloon!

•Isojen pintakivien ja rantakielekkeiden takana on usein akanvirta, eli vesi virtaa ylävirran suuntaan.

Ohjaaminen

•Ohjaaminen: kanootti ohjautuu, kun sen nopeus on pienempi tai suurempi kuin virran nopeus. Mieluummin isommassa virrassa melotaan rauhallisesti taaksepäin. Tarvittaessa tehdään muutama rivakka melanveto eteenpäin, jotta saadaan lisää ohjattavuutta.

•Kaariveto

•Keulaperäsin (melontapuoli) tai cross bow (toinen puoli)

•Kallistaminen sisäkaarteen puolelle ja virrassa alavirtaan päin, akanvirtaan mennessä kallistus ylävirtaan päin

Melatuet

•Perusperiaate kanoottia/kajakkia kaatavien aaltojen kohtaamisessa on ottaa aallon takaa (virrassa alavirran puolelta) melalla kiinni niin, että aalto jää melan lavan ja kanootin/kajakin rungon väliin.

•Alatuki

•Ylätuki

Lossaus

•Virrassa melotaan usein taaksepäin eli jarrutellaan, ja lossaillaan eli siirtyillään virrassa sivusuunnassa, jolloin on aikaa tarkastella reittiä ja samalla siirrytään sopivaan kohtaan.

•Lossaus alavirran suuntaan: melotaan taaksepäin ja kanootin perä on pienessä kulmassa kohti sitä rantaa (vasen tai oikea), jota kohti edetään.

•Lossaus ylävirran suuntaan: melotaan eteenpäin ja kanootin keula on pienessä kulmassa kohti sitä rantaa, jota kohti edetään.

•Lossauksessa kanootin kulma on noin 15-40 astetta. Mitä suurempi virtaus, sitä pienempi kulma. Molemmat melojat melovat taaksepäin (tai eteenpäin ylävirran suuntaan lossatessa). Perämies pitää kulman, tarvittaessa etumeloja korjaa esim. keulaperäsimellä, jos kanootti lähtee kääntymään liikaa. Optimikulmalla virta siirtää kanoottia sivusuuntaan lähes itsestään.

Kaatuminen

•Avokanoottimelojat melovat koskissa polvillaan, jolloin painopiste on alhaalla (solumuovia tai polvisuojat tarvittaessa mukaan)

•Koskiin mennään yksi kanoottikunta kerrallaan sopivin turvavälein (ei liian pienet eikä isot turvavälit). Osaavat saavat kikkailla ja jäädä kivien taakse akanvirtoihin tarkkailemaan menoa.

•Jos kaatuu:

–Koski ”lasketaan” selällään, jalat edellä ja pinnan tuntumassa (tai rantaudutaan, jos mahdollista)

–Pyritään pitämään melasta kiinni. Melan avulla uiminen on tehokkaampaa!

–Voidaan pitää kanootista kiinni, mutta kanootti laskee ehdottomasti itsen edellä, ettei jäädä kanootin ja kiven väliin tms.

–Kaatuneen huomannut viheltää pilliin ja mahdollisuuksien mukaan pyrkii avustamaan uimaria tai ottamaan kanootin / tavaroita kiinni

–Paikalle tullut reskuttaja = pelastaja antaa ohjeita